Luonnekuvaus
Yleisesti
Latin joko pitää sinusta, tai sitten ei.
Miten tamma päättää tämän on mysteeri kaikille paitsi sille itselleen. Tähän ei tiettävästi vaikuta ainakaan se, tapahtuuko ensikohtaaminen kera lahjonnan vai ei, tamma voi herkkupussin tyhjennettyäänkin päättää ettet ole sen ystävyyden arvoinen. Tätä päätöstä se harvoin kumoaa, työskentelitte yhdessä miten pitkään ja ahkerasti tahansa.
Friisiläinen yrittää tulla toimeen kaikkien lajitoveriensa kanssa, eikä sorsi pienintäkään ponia, pyörivät ne jaloissa miten paljon tahansa. Lisäksi tamma omistaa melko tarkan vainun siitä, voiko uutta tuttavuutta lähestyä, ja kuinka se pitää tehdä.
Latin viihtyy seurassa, muttei tule aitojen läpi, vaikka jäisikin laitumelle yksikseen.
Hoidettaessa
Jos Latin pitää sinusta, saat kohteliaan ja helposti hoidettavan hevosen. Se esimerkiksi laskee päänsä suitsiessa, tarjoaa kavionsa kiltisti ja hölkkää laitumella vastaan. Kaiken tämän lisäksi saat myös juttuseuraa, sillä Latin hirnuu, hörisee ja pörisee ahkerasti.
Kuin ylisuuri sylikoira, Latin tunkee mielellään päätään syliin ja tarjoaa välillä rapsutuspalvelua kaksijalkaisille ystävilleen. Tältä voi onneksi välttyä kevyellä tökkäyksellä kaulaan tai poskeen.
Jos tamma ei pidä sinusta... No. Mitään tällaista on turha odottaa. Joudut koukkia sen pään katonrajasta ja kiskoa kavioita ylös kaksin käsin. Tammalla ei ole onneksi tapana juoksuttaa hakijoitaan laitumella, mutta sen juokse on pakko tarpoa itse, vaikka sen metrisen lumihangen lävitse.
Voimakas harjaus on Latinin ehdoton suosikki, mutta puuha pitää aloittaa rauhallisesti. Kiirehtiminen saa tamman väistelemään, kuopimaan ja näykkimään ilmaa harjaajan vieressä. Se ei missään nimessä yritä osua hoitajaansa, mutta arimmat hoitajat säikähtävät varmasti.
Kun yhteinen sävel on löytynyt, malttaa tamma seistä aloillaan vaikka maailman tappiin.
Myös satulointi pitää hoitaa rauhallisesti. Liian vikkelä satulan heitto selkään aiheuttaa väistöliikkeen, vyön kiristely taas kuopimista ja hampaiden napsuttelua.
Latinin suhtautuminen kengittäjiin ja eläinlääkäreihin on tismalleen samanlainen kuin muihinkin ihmisiin. Joko heidän työnsä tehdään äärimmäisen helpoksi, tai sitten sitä hidastetaan pienillä vastalauseilla.
Ratsuna/Ajossa
Tamma antaa paljon anteeksi pohkeissa. Sen se kuitenkin ottaa takaisin, verojen kera, ohjasotteissa. Valmentajat ja ratsastajat vitsailevat usein, että Latinin kanssa kädet pitää asetella paikoilleen vatupassin ja kulmamitan avulla. Vähänkin hapuile tuntuma saa Latinin viskomaan päätään, ja epämääräinen käsien liikuttelu vetää tamman mutkalle hetkessä.
Latinin työmoraali on loistava, ja se jaksaa hinkata samaa tehtävää yhä uudelleen ja uudelleen vaikka koko päivän. Tamman ehdoton suosikki on piaffe, ja sen treenaaminen saattaa mennä tamman osalta vähän yliyrittämiseksikin... (Ei, niitä polvia ei tarvitse heittää ilmaan ihan noin innokkaasti, tamma rakas...)
Friisiläisenä tamma ei esiinny edukseen esteillä, eikä Latinilla niitä juuri hypitäkään. Mielenvirkistystä ja vaihtelua treeneihin silloin tällöin.
Latinin tyyliin ei kuulu höntsäily. Se pysyy lapasessa, vaikka ympärillä kaikki muut kiipeilisivät seinille. Se harvemmin edes innostuu kisaamaan maastossa, ja moni uskaltaa väittää sitä pommin varmaksi.
Ajossa pätee sama, kuin ratsastettaessa. Ohjat, ohjat ja vielä kerran ohjat. Kun käytössä ei ole pohkeita joilla "korjata" liikkeitä, menee homma varmasti pipariksi mikäli ohjasten kanssa töpeksii. Kun yhteinen sävel löytyy, kuoriutuu Latinista etenkin koulukokeisiin soveltuva työmyyrä.
Kuljetus
Tamma on äärimmäisen vaikea lastata ensimmäisenä. Jos autossa odottaa jo joku, eikä sen tarvitse olla edes hevonen, astelee tamma hetken rampilla tuumailtuaan sisälle ja rauhoittuu nopeasti. Kumma kyllä ihminen ei kelpaa kaveriksi, sitä Latin pällistelee lähinnä hämmentyneenä.
Ensin lastatun kaverin voi viedä pois, kun Latin on rauhoittunut, mutta jos paluumatkalle on tarkoitus päästä nopeasti, olisi sielläkin päässä oltava joku saattamassa kyytiin. Myös välijaloitteluiden tekeminen voi venyä suunniteltua pidemmäksi operaatioksi, jos kaveri on jätetty matkasta.
Yksinään lastattaessa tamma tuumailee, peruuttelee ja nuuhkii koppia hyvin hartaasti melkein vartin. Jos tammaa aletaan hätyyttää rampilta, Latin pistää hanttiin ja homma vaikeutuu vaikeutumistaan. Lopulta saatetaan päätyä tilanteeseen, jossa tamma ei suostu astumaan edes rampille ja esittelee mieluummin peruutustaitonsa. Tällaisessa tilanteessa ei auta muu, kuin koko lastauksen unohtaminen n. puoleksi tunniksi, jolloin homman saa aloittaa alusta hyvin mielin.
Matkustajana tamma on rauhallinen, oli se matkassa yksin tai kaverin kanssa. Pitkät odottelut ruuhkassa ja mutkaiset tiet saavat sen pitämään hieman ääntä, mutta muutoin Latin keskittyy torkkumiseen ja heinäverkon tyhjentämiseen.
Latinin saaminen ulos kopista onnistuu käden käänteessä. Vaarana on ennemminkin se, että tamma marssii ramppia alas liian vikkelästi. Seurallinen tamma alkaa varmasti tervehtiä kaikkea ja kaikkia, mikäli ympärillä on vähänkään hälinää. Se on kaikesta täpinästään huolimatta käsiteltävissä, eikä kuluta energiaansa loppuun ympäriinsä veuhtomalla.
Latin
